Ihana aurinko!

Iho ja aurinko

Kun auringon säteet imeytyvät ihoomme, tummat pigmenttisolut eli melaniinit nousevat pintaan saaden aikaan rusketuksen. Arinko aiheuttaa muutakin kuin pigmentin kohoamisen, se myös kuivattaa ihoa, haurastuttaa kollageenia ja näin edesauttaa ihon vanhenemista. Pahimmassa tapauksessa iho palaa, eli aurinko aiheuttaa iholle 1. asteen palovamman. Palamisesta jää pysyvät vauriot ihoon, ja kun on kerran kärähtänyt jostain kohtaa kunnolla, ei iho pysty suojautumaan tästä enää niin hyvin, eli jatkossa iho palaa herkemmin.

Ihosyövän voi saada ilman aurinkoakin, mutta ihon palaminen saattaa edesauttaa kudosvaurioita ja solumuutoksia. En ymmärrä ihmisten kevyttä suhtautumista ihon palamiseen, vaikka varmasti joka ikinen tietää, että se ei ole terveellistä. Kaikilla on joku tuttu, joka polttaa itsensä joka kevät ja naureskelee, että kyllä se siitä rusketukseksi painuu.

No, enpä viitsi minäkään aiheesta jeesustella, ihotautilääkäri on kehottanut minua peittämään käsivarteni aina auringossa oleillessa. Peitänkö? No en. Kun haluan vähän rusketusta. Kaikki haluavat vähän rusketusta, vaikka auringon haitat iholle tiedostetaan. Pahalta palamiselta olen välttynyt, ahkeran aurinkovoiteen kulutuksen ansiosta, ja jonka käytöstä olen julistanut lähipiirille jo kyllästymiseen asti.

Ruskettuuko iho, kun käyttää aurinkovoidetta? Kyllä. Olen käyttänyt kahdella edellisellä  Kreikan matkalla 50 suojakertoimen voidetta, ja rusketuin. Väri ei muodostu yhtä nopeasti, kuin ilman aurinkovoidetta. Itselläni palamiselta välttyminen menee rusketuksen edelle, rusketus kuitenkin haalistuu, mutta palamisesta aiheutuneet vauriot iho muistaa.


Viehättävä Kreikan saari Náxos!

Aurinkovoiteet

Voiteissa käytetään fysikaalisia tai/ja kemiallisia aurinkosuotimia, uv-filttereitä. Fysikaalisia, tai toisinsanottuna epäorgaanisia suotimia ovat titaani- ja sinkkioksidi, jotka heijastavat auringon uv-säteitä pois iholta. Nämä löytyvät voiteen INCI-listalta nimellä ja TITANIUM DIOXIDE ja ZINC OXIDE. Fysikaalisia aurinkosuojia sisältävästä voiteesta jää yleensä iholle valkoinen kerros, ja ne ovat paksuhkoja levittää. Tästä johtuen nykyään suojavoiteissa käytetään titaani- ja sinkkioksidin nanomuotoja, jolloin INCI:ssä tulee lukea ainesosan nimen perässä ”nano”. Nanomuotoiset fysikaaliset uv-filtterit käyttäytyvät oikeastaan kemiallisten suotimien tavoin, eli ne imevät auringon uv-säteitä.

Nanopartikkeleiden käyttö on puhuttanut paljon, ja jotkut pelkäävät niiden olevan haitallisia terveydelle. Tutkimuksia tehdään jatkuvasti, mutta tällä hetkellä nanomuodot ovat todettu turvallisiksi.

Kemialliset, eli orgaaniset uv-filtterit imevät säteitä itseensä, ja muuttavat ne ei-haitalliseen muotoon. Joitain tuotteista bongaamiani kemiallisia suotimia: ETHYLHEXYL SALICYLATE, BIS-ETHYLHEXYLOXYPHENOL METHOXYPHENYL TRIAZINE, DIETHYLAMINO HYDROXYBENZOYL HEXYL BENZOATE, ETHYLHEXYL TRIAZONE… Huh mitä sanahirviöitä. Erään artikkelin mukaan käytössä olisi reilu kymmenen kemiallista suodinta.

EU:n alueella pätee laki kosmeettisista valmisteista, ja laissa on erillinen liite, jossa on lista sallituista uv-filttereistä. Sallittuja raaka-aineita listalla on tällä hetkellä 29 kpl. Osaa ei enää käytetä ollenkaan niiden vanhanaikaisuuden vuoksi. Uv-filtterit käyvät läpi todella tarkan syynnin, ennen kuin pääsevät sallittujen listalle. Niiltä vaaditaan samat turvallisuusselvitykset, kun lääkeaineilta. Tästä johtuen suotimia pidetään turvallisena, vaikka ne voivat muiden aineiden tavoin aiheuttaa silmien ärsytystä, ja todella harvoin kosketusallergiaa. On varmaan teitäkin joskus kirvellyt otsalta hien mukana silmiin valunut aurinkovoide, ihan kamalaa.


(kuva: pixabay)

Omat aurinkovoidesuosikkini

Oma suosikkibrändi aurinkovoiteissa on ollut vuosia Australian Gold. Sen voiteet imeytyvät hyvin, ja osassa on välittömästi väriä antavaa ainesosaa, ”with instat bronzer”, josta tulee kaunis, lämmin hehku iholle. Enkä ole huomannut tämän sotkevan vaatteita. Voiteet tuoksuvat ihanalle, ja pitävät punoituksen loitolla. Olen käyttänyt suojakerroin 30:stä, joka on suihkepullossa, juoksevaa vaaleanruskeaa nestettä. Viime vuonna ostin Barcelonan Sephorasta suojakerroin 50:stä, joka on paksumpaa, mutta silti helposti levittyvää.

Tämän vuotisen Kreikan reissun lähestyessä aloin jo hätääntyä, kun en meinannut löytää tuotetta mistään. Onneksi Cocopandan verkkokaupasta löytyi, ja tilasin samalla saman merkin kosteusvoiteen, Moisture Lock Tan Extenderin, joka on hyväksi havaittu aikaisemmin, ja uutena testiin Aloe Freeze Spray Gelin. Kosteuttavien tuotteiden käyttö saa ihon ja rusketuksen näyttämään kauniilta, kun auringon kuivattama iho ei pölise eikä hilseile. Ihon kosteuttamisella pystyy myös hillitsemään hieman auringon aiheuttamaa ”mallorca-aknea”, josta itse kärsin hartioiden ja rinnan seudulla joka lomalla.

Viime kesältä minulla on vielä jäljellä Face Guard Sunscreen Stick, joka on näppärä kuljettaa mukana ja sipaista aina huuliin sekä korvanlehtiin. Niin, aurinkovoiteethan eivät säily pitkään. Varsinkaan, jos ne ovat kulkeneet rantakassissa mukana ja muhineet lämpimässä. Tämä sticki on ollut mukana rannalla, mutta silmällä ja nenällä päättelin sen olevan vielä hengissä. Suojaustehoon ei ehkä pysty enää luottamaan aivan täysillä.

Vaikka voiteiden kanssa läträäminen tuntuu vaivalloiselta, niin meillä on vain yksi iho, jolla mennään koko elämä. Valoisa kausi on myös niin lyhyt, että parempi nähdä vähän vaivaa voiteiden kanssa, kuin viettää ne vähäiset hetket ravunpunaisena ja kipeänä. Aurinkoista kesää kaikille!

Noora

Upea auringonlasku Santorinin saarella!

 

Feikkimeikit

Jos merkkituote on halpa, se tuskin on aito.

Brändien tuotteet ovat hinnoiteltu tietyn tasoisiksi ja maahantuojat antavat jälleenmyyjille hintasuosituksen myytäville tuotteille, siksi tuotteilla ei ole merkittäviä hintaeroja myyntipaikasta riippuen.

Feikin idea on vaan tulla myydyksi, koostumus ja ulkonäkö tulee olla sellaiset, että tuote menee kaupaksi. Laissa hyväksyttyjä ja kosmetiikassa yleisesti käytettyjä raaka-aineita tuote tuskin on nähnytkään! Feikkikosmetiikan sisällöstä ei ikinä voida tietää mitä kaikkea siitä löytyy. Pakkaukset saattavat olla hyvinkin identtisiä aitojen kanssa. Tahot, jotka tekevät ja myyvät feikkikosmetiikka, ovat yleensä tekemisissä muunkinlaisen rikollisuuden kanssa ja feikkituotteiden myynnillä usein rahoitetaan rikollisuutta.

CBN:n mukaan vuonna 2017 feikkikosmetiikka on yleisempää kuin feikkikäsilaukut. Feikkikosmetiikasta on löydetty muun muassa  arsenikkia, elohopeaa, alumiinia sekä lyijyä. Valmistusolosuhteet, ”tehtaat”, voivat olla mitä tahansa, tuotteista on löydetty myös rottien jätöksiä.

kuvat kaapattu : https://www.refinery29.com/2017/08/165109/fake-makeup-trend-mac-kylie-cosmetics

Itv News haastatteli kauneustubettaja Maya Gibsonia, joka testasi kanavallaan feikkikosmetiikkaa järkyttävin seurauksin. Hänen ihonsa, silmänsä ja huulensa reagoivat voimakkaasti, vaikka hän pesi kasvonsa melkein välittömästi kuvaustensa jälkeen. Mayan mielestä feikkikosmetiikan kasvanut suosio on sosiaalisen median ansiota, joka on tehnyt imagon näyttämisestä tärkeää. Voit siis esitellä suosittujen brändien tuotteita somessasi, eikä sinun tarvitse kertoa kellekään niiden olevan feikkejä. Lisäksi feikkien helppo saatavuus nykyään houkuttaa ostamaan niitä, pelkkä napin painallus riittää.

On vaikea ymmärtää mielipidevaikuttajien feikkikokeiluja. Ovatko he aivan autuaan tietämättömiä tuotteiden terveyshaitoista ja niihin laittamiensa rahojen määränpäästä? Vai haluavatko he terveytensä uhalla näkyvyyttä? On toki hyvä asia, että he kertovat kokeilujensa seurauksesta ja varoittavat muita, mutta koen heidän uskottavuutensa meikkien asiantuntijoina kärsivän siitä, että he laittavat niitä omille kasvoilleen.

Lexy Lebsack kirjoittaa Refinary29-sivulla eBayn ja Amazonin kannasta feikkikosmetiikan myyntiin. Kummatkin kauppapaikat olivat kysyttäessä vastanneet pyrkivänsä suojelemaan kuluttajia feikkikosmetiikalta ja poistamaan niiden myyjiä. Artikkelin mukaan feikkien valmistajat eivät kopioi niitä kaikkein kalleimpia luksusbrändejä, kuten Chanel, La Mer, Armani jne, vaan istagramissa suosittuja brändejä. Kat Von D, Lime Crime, Tarte ja Benefit ovat suosittuja feikkejä, ja vaikka artikkeli onkin amerikkalainen, juuri näitä brändejä on vaikea saada Suomestakin käsin. MAC on oletettavasti yksi eniten kopioitu brändi, ja sen emoyhtiö Estée Laudér käyttää omia agenttejaan feikkituotteiden metsästämiseen ja poistamiseen myynnistä sekä jäljittämään niiden myyjät.

Kuinka välttää feikkituotteita?

Ensinnäkin, jos tuote on liian halpa ollakseen totta, silloin se ei ole totta. Niin kuin aikaisemmin jo totesin, brändeillä on omat suositushintansa ja niitä ei anneta myydä pilkkahintaan, varsinkaan ilman mitään superkampanjoita. Maalaisjärkeä on syytä käyttää ulkomailla shoppaillessa, tuskin vaikka Kylie Cosmetics myy huulipuniaan Egyptin basaareilla, ja Hongkongin katukauppiailla ei ole aitoja Jefree Stareja tiskeillään. Lebsack oli saanut ohjeeksi tuotteen aitouden varmistamiseen lähettää sähköpostia brändille joka voi vahvistaa jälleenmyyntipaikat ja verkkosivut. Jos oman terveyden vaarantaminen ei ole este halvan feikkimeikin ostamiseen, niin voisi miettiä sitten mitä tuolla ostoksellaan tukee. Rikollisuus, joka tuotteiden myynnillä yleensä rahoitetaan, saattaa liittyä ihmiskauppaan, lapsipornoon, tai muuhun kauheuteen. Ja eikö feikkimeikkien ostaminen tietoisesti ole oikeasti noloakin?

Kiitos kun osoitit mielenkiintoa tärkeään aiheeseen
Noora

 

kuvat pixabay

Kauneutta ravintolisistä?

Jauheita, pillereitä, mehuja. Markkinat ovat pullollaan tuotteita, joiden kerrotaan vaikuttavan positiivisesti ulkonäköömme, kun pistämme ne suuhumme. Ravintolisistä on löytynyt monelle iho- ja hiusongelmista kärsiville apua. Kokemukset vaihtelevat, toinen vannoo yhden tuotteen nimeen ja toinen toisen. Tuotteiden arvioinnissa tärkein mittari onkin varmasti käyttäjien kokemukset. Tämä postaus on vain raapaisu laajaan aihealueeseen, johon todennäköisesti palaamme vielä.

Ensin hieman lainsäädännöstä:

Ravintolisät / Luontaistuotteet / Lisäravinteet

Ravintolisiä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ravintolisistä (2002/46/EY). Laki määrittelee ravintolisien olevan yhden tai useamman ravintoaineen tiivistettyjä lähteitä, jotka on tarkoitus nauttia pieninä mitta-annoksina. Ne on tarkoitettu täydentämään ruokavaliota, ei korvaamaan sitä eikä niistä saada merkittäviä määriä energiaa. Ravintolisien valmistusaineilla ei saa olla lääkkeellisiä vaikutuksia.

Luontaistuotteet eivät kaikki kuitenkaan ole ravintolisiä, vaan ne voivat olla myös kuivattuja elintarvikkeita tai makeutusaineita.

Lisäravinteet ovat suosittuja urheilijoiden keskuudessa, ja niitä käytetään suuria määriä ja jopa korvaamaan aterioita.

Ravintolisän tullessa myyntiin, siitä vastuussa oleva toimija esimerkiksi valmistaja tai maahantuoja tekee ilmoituksen Eviralle. Ilmoitukseen liitetään tiedot lain vaatimista pakkausmerkinnöistä. Evira ei arvioi tuotteen lainmukaisuutta, vaan vastuu tuotteen lainmukaisuudesta on ilmoittajalla!

(evira.fi)

Kosmeettisilla ravintolisillä tarkoitan tuotteita, joilla pyritään vaikuttamaan ihoon, hiuksiin tai kynsiin

Omien havaintojeni mukaan suosituimpia ravintolisiä, kun halutaan vaikuttaa ”kauneuteemme”, ovat biotiini, sinkki, kollageeni ja öljyt. Tutkimuksia näiden lisien vaikutuksesta on hankala löytää, joten mielestäni väitetty teho perustuu kuluttajien omaan tulkintaan ja kokemuksiin. Käydään tässä aineiden vaikutuksia läpi vain suun kautta otettuina.

Biotiini, jota kutsutaan myös H-vitamiiniksi, on B-ryhmän vitamiini, ja paljon käytetty ravintolisä. Viranomaiset ovat todenneet biotiinilisän tukevan hiusten ja kynsien hyvää kuntoa, jos henkilö kärsii biotiinin puutteesta, mutta vaikutuksesta tarvittaisiin lisää tutkimuksia. Biotiinia saadaan ravinnosta sekä elimistön omana tuotoksena. Omat kokemukseni biotiinista ovat olleet positiivisia, kärsin rajusta hiusten kunnon heikkenemisestä ja 9 kk:n kuuri Priorin Extraa vahvisti hiusta huomattavasti. Muita biotiini-valmisteita en ole kokeillut niin pitkää ajanjaksoa, että olisin osannut arvioida toimivuutta.

Sinkki on metalli-ioni, joka on todella tärkeä osa elimistön toiminnoissa. Elimistö ei tuota sitä itse, vaan se on saatava ravinnosta. Sinkin on jo vuonna 1977 todettu parantavan aknen oireita, huom ei aknea, vaan sen oireita. Tutkimuksessa mittarina käytettiin näppylöiden ja mustapäiden määrää. Sitä en tiedä, oliko tutkittavilla aknepotilailla sinkin puutos, joka on länsimaissa todella harvinaista. Sinkki saattaa suurina määrinä nautittuna aiheuttaa huonoa oloa, mutta suuret annokset eivät ole myrkyllisiä vaan ylimääräinen sinkki poistuu aineenvaihdunnan mukana. Tämä pistääkin miettimään, onko suurilla määrillä vaikutusta elimistössä, jos ylimääräinen, eli elimistölle turha sinkki ja mikä tahansa muu ravintolisä vaan tulee elimistöstä pois?

Kollageenilisät tulivat markkinoille muutama vuosi sitten. Elimistö valmistaa ravinnosta itse kollageenia moniin tarpeisiin. Kollageeni on proteiini, joka ylläpitää ihon kimmoisuutta ja täyteläisyyttä. Siksi kollageenivalmisteita markkinoidaan pitämään yllä ihon nuorekkuutta. Ravintolisissä kollageeni on peräisin kalasta (Puhdas+), naudasta (Oslo Skin Lab) tai siasta (Vitabalans). Nuo vaihtoehdot löysin pikaisesti selailemalla verkkokauppojen sivuja. Kasviperäistä kollageenia voi ehkä olla, mutta sellaista en löytänyt. Näissä kollageenijauheissa kollageeni on pilkottu eli hydrolisoitu, että elimistön olisi sitä helppo käyttää rakennusaineena itse kollageenin valmistukseen. Ainakin niin markkinointiväittämät kertovat. Olen kuullut myös teorian, että elimistö tunnistaisi pilkkoutuneet kollageenin hippuset ja luulisi elimistön oman kollageenin hajonneen, jonka seurauksena oma kollageenintuotanto buustautuisi. Kollageeniravintolisien suosio on ollut huima, joten käyttäjät ovat varmaan huomanneet vaikutuksia. Oslo Skin Lab käyttää markkinoinnissaan saksalaista tutkimusta, jossa oli testattu tiettyä peptidiä joka on kollageenin rakennusaine ja tulokset mitattiin konkreettisesti mittaamalla ryppyjen syvyyttä. Tulokset olivat todella hyviä. Kertokaa jos teillä on kokemusta tuotteista!

Öljyjä on monenlaisia, ja luulen, että niillä on vaikutusta ihoon, kynsiin ja hiuksiin. Nämä niin sanotut ”rasvakeskustelut” ovat hyvin moninaisia, mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin kommentoijiakin. Palaan asiaan, kunhan olen itse perehtynyt asioihin paremmin. Omia kokemuksia löytyy helokkiöljystä. Kymmenisen vuotta sitten kosmetologikoulun opettajani kehotti minua syömään helokkiöljyä atooppiseen ihooni ja ihottumaan. Muistaakseni tästä oli apua, mutta öljyä sai syödä aika kauan ennen vaikutuksen ilmaantumista. Tänä talvena ihoni on kutissut normaalia enemmän, ja ajattelin ottaa helokkiöljyn uudelleen käyttöön.

Kertokaa omista kokemuksistanne, mikä on ollut mielestänne paras ravintolisä ja miksi olette sitä alkaneet käyttämään?

Kuulemiin!
Noora

 

Kuvat Pixabay / Adobe Spark